Akseli Gallen-Kallela (1865—1931), a finish painter

Akseli Gallen-Kallela

Akseli Gallen-Kallela (noin vuoteen 1907 Axel Waldemar Gallén, 26. huhtikuuta 1865 Pori – 7. maaliskuuta 1931 Tukholma) oli Suomen merkittävimpiä taidemaalareita. Hän aloitti uransa realistisilla kansankuvauksilla, ja siirtyi romanttisiin Kalevala- ja Karjala-aiheisiin. 1890-luvulla hän loi merkittäviä teoksia sekä symbolismin että realismin tyyliin. 1900-luvun puolella, etenkin Afrikan-matkan yhteydessä, Gallen-Kallelan teokset alkoivat ilmentää ekspressionismia.
Gallen-Kallelan tunnettuja maalauksia ovat muun muassa Sammon taonta, Ad Astra, Sammon puolustus, Kullervon kirous, Symposion ja Lemminkäisen äiti. Hän loi taulujen lisäksi freskoja, grafiikkaa ja suunnitelmia tekstiileiksi ja huonekaluiksi. Suomen sisällissodan jälkeen Gallen-Kallela toimi Mannerheimin adjutanttina ja suunnitteli itsenäisen Suomen armeijan univormuja ja kunniamerkkejä. Gallen-Kallelan kansainvälisen uran huippukohtia olivat näkyvä rooli Suomen paviljongissa Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1900 sekä oma osasto Venetsian biennaalissa 1914.
Vuoden 1907 tienoilla noin 41-vuotiaana Axel Gallén suomensi nimensä Gallen-Kallelaksi, mutta hän signeerasi töitään edelleen myös vanhaan tapaan.

Elämäkerta

Perhe ja nuoruus

Axel Gallén syntyi Porissa ruotsinkieliseen säätyläisperheeseen. Hänellä oli viisi sisaruspuolta isän aikaisemmasta avioliitosta 1855 kuolleen Sofia Gallénin kanssa. Axel Gallén oli kolmas isän toisesta avioliitosta syntyneistä lapsista. Kaikkiaan perheessä oli 13 lasta, joista kuitenkin Gallénin lapsuusvuosina kotona oli enää osa.
Isä Peter Wilhelm Gallén (1817–1879) oli Suomen Pankin Porin konttorin kassanhoitaja ja omisti Tyrväällä Vännin ratsutilan ja pari muuta tilusta, yhteensä noin 150 hehtaaria. Gallén vietti lapsuutensa Jaatsin tilalla.
Isä toimi Tyrväällä muun muassa nimismiehenä ja lakimiehenä ja oli 1850-luvulla perustamassa lainakirjastoa, Tyrvään Säästöpankkia ja parikymmentä vuotta myöhemmin ensimmäistä kansakoulua. Gallénin isä kuoli 62-vuotiaana käräjämatkalla syksyllä 1879 pojan ollessa 14-vuotias. Äiti Anna Mathilda (k. 1922) eli 90-vuotiaaksi ja oli loppuun saakka hyväkuntoinen, vaikka olikin sairastellut keski-ikäisenä.

Opinnot piirustuskoulussa ja kouluvuodet

Akseli Gallen-Kallela opiskeli Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1881–1884 sekä Pariisissa Académie Julianissa ja Fernand Cormonin ateljeessa 1880-luvulla. Hän teki opintomatkoja muun muassa Lontooseen ja Berliiniin 1895 ja Afrikkaan 1909–1911.
Aluksi Axel Gallén kävi normaalilyseon lisäksi iltaisin Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa vuodesta 1878, Lisäksi S. A. Keinänen ja Adolf von Becker opettivat häntä yksityisesti.
Keväällä 1881 hän keskeytti lyseon suorittamatta ylioppilastutkintoa. Samana vuonna hän kirjoittautui Suomen Taideyhdistyksen piirustuskouluun, jossa sai oppia muun muassa Fredrik Ahlstedtilta. Adolf von Beckerin opetus ja neuvot ovat hänen omien sanojensa mukaan vaikuttaneet eniten.

Opintoja ja työskentelyä Pariisissa

Päätettyään 1884 Taideyhdistyksen piirustuskoulun Akseli Gallén matkusti Pariisiin, jossa asui Emil Wikströmin huonetoverina vuoden 1886 alussa Rue Menessinin varrella. Nuorten taiteilijoiden pohjoismaiseen seurapiiriin kuului tuohon aikaan maalareita ja kirjailijoita, kuten August Strindberg ja Ernst Josephson, Anders Zorn ja Edvard Munch. Gallénin hyvä ystävä oli ranskalainen Henri de Vallombreuse, joka oli keramiikkataiteilija ja monilahjakkuus. Montmartren kahvilat tulivat tutuiksi, ja taiteilijat tapasivat toisiaan ”Eremitagessa” Montmartrella ja Josephsonin perustaman Jeesus Siirakin veljeskunnan tapaamisissa rue Jacobilla sijainneessa viinituvassa latinalaiskorttelissa.
Keväällä 1886 Gallén palasi taas Suomeen ja työskenteli seuraavan vuoden Korpilahdella ja Keuruulla, vaikka oli jälleen saanut valtion matka-apurahan. Talveksi 1887–1888 hän jälleen lähti Pariisiin. Gallén oli kosinut ennen lähtöään Mary Slööriä, mutta ilmeisesti tämän vanhempien vastustuksen takia tilanne jää avoimeksi. Gallén viipyi Pariisissa kevääseen 1889 saakka taideopinnoista enää innostumatta. Kiinnostus Kalevalaa kohtaan lisääntyi syksyllä 1888, ja hän lopetti opinnot, vuokrasi oman ateljeen niin sanotusta taiteilijaleiristä Montmartrella ja alkoi maalata muun muassa Aino-aihetta.
Jo Ranskassa vietettyjen vuosien aikana Gallén maalasi useita taiteilijanurallaan merkittäviksi tulleita tauluja, kuten Poika ja varis, Akka ja kissa, Ensi opetus sekä useat muut.

Karelianismia ja rakennushankkeita

Pariisissa opiskellessaan Gallen-Kallela maalasi boheemielämää, mutta vähitellen suomalainen luonto, korpimaisemat ja erämaiden kansa alkoivat vetää häntä puoleensa. Myös Kalevalan myyttiset aiheet alkoivat kiehtoa häntä. Gallen-Kallela olikin mukana perustamassa Kalevalaseuraa vuonna 1911.
Jo kouluaikana Gallén oli vastustanut muun muassa August Sohlmanin ja P. A. Munchin kehittelemiä rotuteorioita aasialaisperäisistä suomalaisista, joille ruotsalaiset olivat tuoneet kulttuurin. Jossakin vaiheessa 1870-luvulla Axel alkoi lukea Kalevalaa, mitä etenkin äiti, joka edusti ruotsinmielisen skandinavismin ajatusmaailmaa ja piti suomalaisia hiukan moukkamaisina ja talonpoikaisina, ei suvainnut.
Axel Gallén teki avioiduttuaan 1890 häämatkan Kuhmoon ja Vienan Karjalaan. Mukaan lähti myös Sparre. Elettiin ”Nuoren Suomen” aikaa, karelianismin, kalevalais-karjalaisen romantiikan alkuaikaa, joka omalla tavallaan vastasi Paul Gauguinin pakoa primitivismiin. Tyylisuuntana kansallisromantiikka läpäisi oikeastaan kaikki taidealueet.
Gallen-Kallela keräsi kokoelman vanhoja suomalaisia ryijyjä, piti niitä ateljeessaan ja käytti tauluissaan mallien takana. Pariisin maailmannäyttelyssä 1900 esiteltiin hänen suunnittelemansa Liekki-ryijy, jota pidetään ensimmäisenä modernina taideryijynä, joka toi ryijyn lämmittävästä peitteestä sisustustekstiiliksi.
Gallen-Kallela suunnitteli ja rakennutti vuosina 1911–1913 Espooseen Tarvaspäähän ateljeekodin. Vuonna 1961 se avattiin yleisölle Gallen-Kallelan Museo -nimisenä. Gallen-Kallelalla oli myös Kalela-niminen erämaa-ateljee Ruovedellä, jonka hän rakennutti 1894–1895 omien piirustustensa mukaan. Gallen-Kallela asui perheineen Kalelassa moneen otteeseen useita vuosia. Myös Kalela on kotimuseona.
Gallen-Kallela oli venäläistämistä vastaan. Tuohon aikaan taiteilijapiirit olivat laajalti nuorsuomalais-perustuslaillisia. Gallen-Kallela maalasi myös nuorsuomalaisen lähipiirinsä kokoontumisen Kämpissä Symposion-maalauksessa. Piiriin kuuluivat muun muassa Jean Sibelius, Eino Leino ja Robert Kajanus. Venäläinen kirjailija, vallankumouksellinen Maksim Gorki piileskeli talvella 1905–1906 Gallen-Kallelan Pirtti-ateljeessa Helsingissä, missä taiteilija maalasi hänen muotokuvansa.

Jälleen kohti Eurooppaa ja kauemmaksikin

Karelianistisen vaiheen jälkeen Gallen-Kallela suuntautui uudestaan kohti Eurooppaa. Hän matkusti 1895 Berliiniin ja liittyi yleiseurooppalaisen Pan-lehden toimituskuntaan. Gallen-Kallela kuului löyhään kirjalliseen ja taiteelliseen yhteisöön, niin sanottuun Ferkelin piiriin, joka kokoontui Zum schwarzen Ferkel -ravintolassa Berliinissä. Kolme vuotta myöhemmin hän matkusti Italiaan. Pariisin maailmannäyttelyssä 1900 Gallen-Kallelalla oli myös merkittävä osuus: Hän maalasi paviljongin kattoon Kalevala-aiheiset freskot ja suunnitteli huonekaluja. Freskomaalausta hän oli opiskellut Italian-matkallaan.
Gallen-Kallela oli myös Unkarissa 1907–1908. Budapestissa pidettiin Gallen-Kallelan taidenäyttely, jossa oli lähes viisisataa teosta. Budapestiin on pystytetty Gallen-Kallelan muistomerkki Tonavan rantakadun lähellä sijaitsevaan puistoon Budan puolella.
Gallen-Kallela kutsuttiin 1914 esiintymään Venetsian biennaaliin, ja Italian valtio tilasi hänen omakuvansa Firenzen Uffizi-galleriaan. Sodan syttyessä taiteilijan maalaukset jäivät Italiaan, mistä ne pyydettiin San Franciscon Panama-Pacific-näyttelyyn 1915. Ne palkittiin yhdellä ensipalkinnolla ja kultamitalilla.
Gallen-Kallela teki muitakin pitkiä ulkomaanmatkoja, kuten Itä-Afrikkaan 1909–1911 ja Pohjois-Amerikkaan 1923–1926. Keniassa hän maalasi akvarellejä ja yli 150 ekspressionistista öljyvärimaalausta. Amerikassa hän tutki intiaanien kulttuuria ja taidetta ja aloitti Suur-Kalevalan kuvituksen valmistelut.

Itsenäisessä Suomessa

Suomen itsenäistymisen jälkeen, vuonna 1918 Suomen sisällissodan aikana, Gallen-Kallela liittyi Gustaf Mannerheimin johtamiin hallituksen joukkoihin eli valkoisiin. Hän toimi aluksi Suomen tasavallan joukkojen kartanpiirtäjänä, mutta siirtyi myöhemmin päämajaan. Sisällissodan aikana luodut Vapaudenristin ritarikunnan kunniamerkit ovat Gallen-Kallelan piirtämiä Mannerheim-ristiä lukuun ottamatta, joskin sekin perustuu hänen suunnittelemiinsa Vapaudenristeihin. Sodan jälkeen Gallen-Kallela toimi Suomen valtionhoitajaksi valitun Mannerheimin adjutanttina sekä suunnitteli Suomen sotajoukkojen univormut ja Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan kunniamerkit.

Suur-Kalevala

Vuonna 1919 perustettu Kalevalaseura otti tehtäväkseen kuvituksen edistämisen ja tuki Gallen-Kallelan työtä.Gallen-Kallela suunnitteli Suur-Kalevalana tunnettua mittavaa kuvitetun Kalevalan toteuttamista useiden vuosikymmenten ajan. Suunnitelman ”Kansallis-Kirjokirjasta” Gallen-Kallela julkaisi vuonna 1909 Valvoja-lehdessä. Suur-Kalevalasta Gallen-Kallela suunnitteli toteutettavan neljä eri versiota: loistopainos, yleispainos, kansanpainos ja koulupainos. 700-sivuiseksi aiotusta Suur-Kalevalasta Gallen-Kallela ehti toteuttaa noin 75 sivua.

Koru-Kalevala

Kustantaja Werner Söderström Oy:n kanssa sovittiin vuonna 1920, että ensiksi ilmestyisi Koru-Kalevala, joka olisi esityö ja kansanpainos myöhempää Suur-Kalevalaa varten. Koru-Kalevala ilmestyi vuonna 1922. Gallen-Kallelan vinjettikuvin varustetulla teoksella on Suomen kirjataiteessa pysyvä arvo.

Viimeiset vuodet

Gallen-Kallela kutsuttiin vuonna 1931 Kööpenhaminaan luennoimaan työstään ja tapaamaan pohjoismaalaisia taiteilijoita. Hän kuoli keuhkokuumeeseen paluumatkalla Suomeen yöpyessään tukholmalaisessa Hotel Reisenissä. Hänet on haudattu Helsinkiin Hietaniemen hautausmaan Taiteilijainmäelle.

Puoliso ja lapset

Gallen-Kallela avioitui vuonna 1890 Mary Helena Slöörin (1868–1947) kanssa. Slöörin isä oli hovineuvos Kaarlo Slöör ja äiti (vihitty 1863) Aina Emilia Ehrnström (k. 1929). Akselille ja Marylle syntyi kolme lasta: Impi Marjatta (1891–1895), Aino Kirsti ja Kaijus Jorma. Kirsti ja Jorma olivat kuvataiteellisesti lahjakkaita, kuten vanhempansa. Kirsti oli myös musikaalisesti lahjakas, kuten äitinsä Mary, joka soitti pianoa. Mary toteutti myös miehensä Akselin kuvataidetta taidekäsityönä.

Tyyli ja tuotanto

Kansankuvausta ja dekadenssia

Gallen-Kallelan ensimmäisiä huomattavia teoksia olivat suoran realistiset Poika ja varis 1884 sekä Akka ja kissa seuraavalta vuodelta. Gallen-Kallela sai Pariisissa vaikutteita muun muassa Jules Bastien-Lepagen maalaamista talonpoikaiskuvauksista. Hän jatkoikin realistista kansankuvausta samoihin aikoihin syntyneissä maalauksissa, kuten Muikunpaistaja, Käsikivillä jauhaja ja Ensi opetus. Gallen-Kallelan omiin suosikkeihin lukeutui Haavakuume.
Hän kuvasi kuitenkin myös pariisilaiselämää ja sen henkevän dekadenttia fin de siècle -ilmapiiriä. Tunnetuin esimerkki tästä on Démasquée vuodelta 1888.

Kalevala-romantiikasta Symposion-vaiheeseen

Démasquéen aikoihin Gallen-Kallela kuitenkin siirtyi jo kohti Kalevala-aiheita. Näitä varhaisia maalauksia aiheesta nimitetään Kalevala-romantiikaksi, kun myöhemmät ovat enemmänkin Kalevala-mystiikkaa. Ensimmäisiä suurikokoisia teoksia oli triptyykki Aino-taru, joka valmistui 1890-luvun alussa. Matkat Itä-Karjalaan ja Kuusamoon toivat tuotantoon erämaa-aiheita, kuten Paanajärven paimenpoika ja Palokärki.
Jo erämaamaalauksissa oli koristeellisuutta, joka oli ominaista Gallen-Kallelan Symposion-vaiheelle. Tuolloin hän keskittyi eurooppalaisiin virtauksiin kuten symbolismi ja mystisismi, ja kansalliset aiheet jäivät sivummalle. Pääteoksia tältä kaudelta ovat Symposionin ohella Ainolassa oleva Sibelius Sadun säveltäjänä, molemmat vuodelta 1894.
Tyyliin ja koristeellisuuteen vaikutti myös Berliinissä 1895 herännyt kiinnostus taidegrafiikkaan, ja Gallen-Kallela ryhtyi kehittelemään sopivaa tapaa tehdä väripuupiirroksia. Hänen laaja grafiikantuotantonsa käsitteli samoja aiheita kuin maalaukset. Tunnetuimpia ovat puupiirrokset, kuten Sammon taonta ja Kalman kukka tuoreeltaan vuodelta 1895 sekä etsaukset aiheista Kullervon kirous ja Koskenkuulija seuraavalta vuodelta.
Yleensäkin Gallen-Kallelan tuotanto oli 1890-luvulla kaksijakoinen, eli realismi ja symbolismi vuorottelivat. Realismia edusti esimerkiksi Sammon taonta, symbolismia taas Ad Astra.

Kalevala-mystiikkaa freskojen kautta

Symposion-kauden jälkeen Gallen-Kallela palasi Kalevala-aiheisiin uudelta kannalta. Italiassa hän oli 1890-luvun loppupuolella perehtynyt freskomaalaukseen, ja monet maalaukset olivat jo aiemminkin olleet freskojen luonnoksia. Freskoiksi ajateltuja olivat olleet Lemminkäisen äiti ja Velisurmaaja, kuin myös temperamaalaus Sammon puolustus.
Freskojen pariin Gallen-Kallela pääsi Pariisin vuoden 1900 maailmannäyttelyssä maalatessaan Kalevala-aiheiset kattomaalaukset Suomen paviljonkiin. Pian sen jälkeen hän maalasi Porissa Juseliuksen mausoleumin elämän ja kuoleman teemoihin liittyvät freskot. Maailmannäyttelyn paviljongin purkamisen myötä freskot tuhoutuivat, mutta Gallen-Kallela maalasi ne uudelleen yhtä aihetta lukuun ottamatta vuonna 1928 Kansallismuseon sisääntulohallin holvattuun kattoon. Juseliuksen mausoleumin freskot uusi hänen poikansa Jorma Gallen-Kallela 1934–1939 luonnosten pohjalta. Fresko syntyi myös Vanhan ylioppilastalon musiikkisaliin vuonna 1901, jonne Gallen-Kallela maalasi Kullervon sotaanlähdön.

Loppuvaiheen tuotanto

Kansalliset aiheet kuitenkin vähenivät 1900-luvulla. Gallen-Kallelan aiheet olivat uran loppupuolella monipuolisempia, kuten luontoa ja afrikkalaisia kuvaavat värikkäät maalaukset Afrikan-matkalta. Gallen-Kallela julkaisi myös Afrikka-kirjan 1931. Aiemmin 1924 oli julkaistu myös Gallen-Kallelan taiteeseen ja elämään liittyviä pohdiskeluja Kallela-kirjan muodossa.

Teoksia

• Poika ja varis, 1884
• Akka ja kissa, 1885
• Muikunpaistaja 1885
• Käsikivillä jauhaja 1886
• Ensi opetus 1887
• Äiti ja lapsi, 1887
• Eero Järnefelt maalaamassa, 1888
• Démasquée, 1888
• Nainen kukkoryijyllä, 1888
• Äiti sairaan lapsensa vuoteen ääressä, 1888
• Saunassa, 1889
• Tyttö Keuruun vanhassa kirkossa, 1889
• Aino-taru, 1891
• Näkymä Pohjoisrannasta, 1891
• Paanajärven paimenpoika 1892
• Sammon taonta, 1893
• Palokärki 1893
• Kuolleiden virta 1893 ja toinen versio 1906–1907
• Symposion, 1894
• Sibelius Sadun säveltäjänä 1894
• Kalman kukka 1895, puupiirros
• Sammon puolustus, 1896
• Koskenkuulija, 1896
• Velisurmaaja, 1897
• Joukahaisen kosto, 1897
• Lemminkäisen äiti, 1897
• Omakuva, 1897
• Kullervon kirous, 1899
• Kullervon sotaanlähtö, 1901
• Tuonelan virralla, 1903
• Keitele 1904
• Sammon ryöstö, 1905.
• Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen kuvitukset 1906–1908
• Väinämöisen lähtö, 1895–1906
• Purren valitus, 1907
• Ad Astra, toinen versio vuodelta 1907
• Koru-Kalevalan kuvitukset 1922
• Ilmarinen kyntää kyisen pellon, Suuri hauki, Sammon taonta ja Sammon puolustus, 1928

Maine ja arvostus

Gallen-Kallelan uran alkuvaiheessa hänen naturalistisia maalauksiaan haukuttiin, koska niissä oli "rumia ihmisiä".
Gallen-Kallela sai professorin arvonimen vuonna 1919, ja 1923 hänestä tehtiin kunniatohtori.
Gallen-Kallelan toimiessa Taiteilijaseuran puheenjohtajana 1911–1915 hän joutui kiistoihin esiin nousevien nuorten taiteilijoiden kanssa. Modernin taiteen edustajat eivät 1920-luvulla arvostaneet Gallen-Kallelaa, mutta myöhemmin on taas ihailtu erityisesti hänen monipuolisuuttaan ja ansioitaan kansallisromanttisen tyylin luojana.
Hänen hautajaisensa 1931 olivat suuri tapahtuma, johon osallistuivat niin Mannerheim kuin Sibelius. Gallen-Kallelan muistonäyttely järjestettiin 1935 vasta valmistuneessa Messuhallissa eli funkis-tyylin temppelissä. Samaan aikaan restauroitiin mestarin tuotannon huippuna pidettyjä freskoja Porissa Juseliuksen hautakappelissa.
150 vuotta syntymänsä jälkeen Gallen-Kallelaa kutsutaan edelleen Suomen kansallistaiteilijaksi. Hänen töitään näkyy sosiaalisessa mediassa ja jopa tatuoinneissa.

Tapiolan neito ('The maiden from Tapiola').

C.1899 

Akseli Gallen-Kallela, nato con il nome di Axél Waldemar Gallén (Pori, 26 aprile 1865 – Stoccolma, 7 marzo 1931), è stato un pittore finlandese, conosciuto soprattutto per le sue illustrazioni del Kalevala, il poema epico nazionale finlandese.
Il lavoro di rappresentazione del mito all'interno delle sue opere è stato ritenuto rilevante per la valorizzazione dell'identità nazionale finlandese.

Vita

Akseli Gallen-Kallela nasce a Pori, 26 aprile 1865 in una famiglia di lingua svedese. Suo padre Axél Waldemar Gallén lavora prima come il capo della polizia a Tyrvää e poi come avvocato. La madre Mathilda (Wahlroos) Gallén, figlia di un capitano navale, incoraggia le tendenze artistiche del figlio.
Nel 1876 Gallen-Kallela si trasferisce a Helsinki per studiare al liceo svedese. Dal 1878 al 1881 studia anche disegno durante le sere nella scuola di Disegno della Società d'Arte finlandese.
Nel 1880 comincia gli studi nella scuola centrale di arti applicate e continua gli studi nella scuola di disegno durante i giorni. Studia anche presso l'accademia privata di Adolf von Becker prima di trasferirsi a Parigi nel 1884 per studiare presso l'Académie Julian, l'Atelier Cormon e altre scuole.
Durante il soggiorno parigino realizza disegni caricaturali e ritratti degli amici, per esempio il pittore finlandese Albert Edelfelt, il pittore norvegese Adam Dörnberger, lo scrittore svedese August Strindberg e l'artista svedese Nils Forsberg.
In seguito divide il suo tempo fra Parigi e la Finlandia. Nella patria vive in villaggi remoti e disegna e dipinge il popolo, i contadini poveri e le loro famiglie. L'opera di questo periodo è caratterizzata da una forte spinta realistica.
Nel 1890 sposa Mary Helena Slöör di cui aveva dipinto prima il ritratto. Usa la moglie come modella anche in altri quadri. Durante la loro luna di miele in Carelia il pittore s'interessa di paesaggio e cultura careliana. Così nasce il cosiddetto carelianismo, una corrente importante nell'arte finlandese di fine Ottocento, in cui pittori, compositori e scrittori traevano spunto per il loro lavoro dal folklore careliano, sentito come cultura autentica finlandese.
Una parte importante della vita e l'opera di Gallen-Kallela sono le sue numerose esperienze internazionali. Nel 1895 viaggia a Berlino dove organizza una mostra insieme al pittore norvegese Edvard Munch e illustra la rivista Art Nouveau, Pan. Il viaggio finisce in un modo drammatico quando l'artista viene a sapere che la sua figlia Impi-Marjatta è morta di difterite a casa. Lo stesso anno è inaugurata Kalela, la casa progettata dall'artista e situata nelle foreste di Ruovesi. Kalela è una combinazione d'atelier e residenza e un esempio dell'architettura romantica nazionale finlandese.
Nel 1897 parte per l'Italia per imparare a dipingere gli affreschi. Nel 1905 si trasferisce a “Pirtti” (letteralmente "soggiorno della casa di campagna") a Helsinki dove nasconde Maxim Gorky dalle autorità russe per cui lo stato Ungherese gli dà un medaglia d'oro l'anno 1907. Lo stesso anno cambia il nome ufficialmente da Gallén a Gallen-Kallela, un nome che suona più finlandese.
Nel 1908 organizza una mostra a Budapest. Nel 1909-11 viaggia con la famiglia nell'Africa Orientale Britannica, attuale Kenya. La famiglia abita vicino a Nairobi. Durante il viaggio Gallen-Kallela dipinge circa 150 quadri espressionisti dei paesaggi e animali africani con colori forti e chiari. Durante gli anni in Africa l'artista va a caccia, fa safari sul Monte Kenya e sul fiume Tana e incontra Theodore Roosevelt, l'ex presidente degli Stati Uniti. Il libro Afrikka-kirja (libro d'Africa) descrive il viaggio. Dopo il ritorno da Africa negli anni 1911-13 costruisce l'atelier e residenza a Tarvaspää.
La guerra civile finlandese dell'anno 1918 è un duro colpo all'artista che ha creduto in una patria indipendente e unita e simpatizza per contadini ma si sente lontano dagli operai e ideali del socialismo. Durante la guerra è l'aiutante di Mannerheim, il capo della Guardia Bianca.
Nel 1923 Gallen-Kallela parte per gli Stati Uniti. La mostra nell'istituto delle arti a Chicago è un successo e porta ad altre mostre. Nel 1924 la famiglia si stabilisce a Taos, Nuovo Messico, dove l'artista dipinge tra l'altro un ritratto del capo indiano Clear Water e dell'indiano Sioux Ohutaa e numerose opere mistiche e fantastiche. L'artista festeggia il suo 60º compleanno a Chicago dove produce anche illustrazioni per Kalevala. Nell'anno 1926 ritorna ad abitare in Finlandia a Tarvaspää.
Nel 1931 viaggia a Copenaghen per fare una conferenza e muore di polmonite a Stoccolma nell'Hotel Reisen il 7 marzo.

Opere

1900 Gli affreschi del Kalevala nel padiglione della Finlandia nella Esposizione mondiale di Parigi. All'epoca la Finlandia faceva ancora parte dell'Impero russo, anche se godeva tanti privilegi come una regione autonoma. Uno degli affreschi, campo delle vipere, è infatti una presa di posizioni politica contro la dominazione russa. Le vipere che l'eroe sta cacciando via dal campo sono dipinti nei colori della Russia, blu, bianco e rosso, una ha addirittura la corona dello zar di Russia.
1901-03 Gli affreschi del mausoleo di Juselius a Pori. Gli affreschi sono stati ordinati da F.A. Juselius, un industriale ricco per commemorare la figlia morta di tubercolosi a 11 anni, ma hanno anche una dimensione personale come lavoro di lutto per la figlia Impi Marjatta. Gli affreschi originali sono stati distrutti a causa degli errori durante la costruzione e da un incendio nel 1931, ma sono stati ridipinti da Jorma Gallen-Kallela nello stile del padre usando gli abbozzi originali.
1907 Ritratto del compositore Gustav Mahler dipinto a Vienna
1914 Ha una sezione proprio nella Biennale di Venezia. Dopo la biennale il ministero dell’istruzione italiana ordina l'autoritratto dell'artista per la Galleria degli Uffizi.
1918 Disegna bandiere, uniformi militari e decorazioni ufficiali per la Repubblica di Finlandia, diventata indipendente l'anno prima, il 1917
1928 Dipinge repliche degli affreschi dell'esposizione mondiale di Parigi per il museo nazionale di Finlandia con il figlio Jorma e altri assistenti. Il lavoro, anche se molto apprezzato, non lo rende felice perché sente che sta solo rifacendo lavoro già fatto.
1930 Comincia a progettare un affresco per la Banca Nazionale di Finlandia ma il lavoro rimane incompiuto.
Gallen-Kallela ha anche concepito mobili, tessuti e altri manufatti che si possono ammirare in Kalela e Tarvaspää, la villa-studio dell'artista che ora è diventata un museo. Si è ispirato da Arts and Crafts Movement e ha usato motivi nazionali.
Le idee e impressioni Di Gallen-Kallela sono documentati nei diari e nei quaderni, di cui gran parte rimangono inediti. L'artista ha anche scritto alcune poesie. Dopo la morte di Gallen-Kallela il figlio Jorma ha cominciato a editare le carte di suo padre raccogliendole nel Amerikka-kirja, il libro d'America, ma muore nella guerra d’inverno nel 1939 e il lavoro è rimasto incompiuto.

Dipinti legati al Kalevala

• Trittico di Aino
• Ritratto di Väinämöinen
• Il campo delle vipere
• Fratricidio
• La morte di Lemminkäinen
• La madre di Lemminkäinen
• La forgia del Sampo
• Il furto del Sampo
• La difesa del Sampo
• Kullervo parte per la guerra
• La sventura di Kullervo
• Marjatta
• La partenza di Väinämöinen
• Sulle sponde del Tuonela
• Ad Astra
• Imatra in inverno

Illustrazioni

1920-22 Illustrazioni per l'edizione speciale del Kalevala e supervisione della stampa.
1906-07 illustrazioni per il primo romanzo finlandese, Sette fratelli di Aleksis Kivi.
1928 Continua a lavorare con le illustrazioni del grande Kalevala, cominciato negli Stati Uniti, ma rimasto incompiuto a causa della morte dell'artista.

 Aino Myth, Triptych  1891

Akseli Gallen-Kallela (26 April 1865 – 7 March 1931) was a Swedish-speaking Finnish painter who is best known for his illustrations of the Kalevala, the Finnish national epic (illustration, below). His work was considered very important for the Finnish national identity. He changed his name from Gallen to Gallen-Kallela in 1907.
Gallen-Kallela was born Axel Waldemar Gallén in Pori, Finland in a Swedish-speaking family. His father Peter Gallén worked as police chief and lawyer. At the age of 11 he was sent to Helsinki to study at a grammar school, because his father opposed his ambition to become a painter. After his father's death in 1879, Gallen-Kallela attended drawing classes at the Finnish Art Society (1881-4) and studied privately under Adolf von Becker.
In 1884 he moved to Paris, to study at the Académie Julian. In Paris he became friends with the Finnish painter Albert Edelfelt, the Norwegian painter Adam Dörnberger, and the Swedish writer August Strindberg.
He married Mary Slöör in 1890. The couple had three children, Impi Marjatta, Kirsti and Jorma. On their honeymoon to East Karelia, Gallen-Kallela started collecting material for his depictions of the Kalevala. This period is characterized by romantic paintings of the Kalevala, like the Aino Myth, and by several landscape paintings.
In December 1894, Gallen-Kallela moved to Berlin to oversee the joint exhibition of his works with the works of Norwegian painter Edvard Munch. Here he became acquainted with the Symbolists.
In March 1895, he received a telegram that his daughter Impi Marjatta had died from diphtheria. This would prove to be a turning point in his work. While his works had previously been romantic, after his daughter's death Gallen-Kallela painted more aggressive works like the Defense of the Sampo, Joukahainen's Revenge, Kullervo Cursing and Lemminkäinen's Mother.
On his return from Germany, Gallen studied print-making and visited London to deepen his knowledge, and in 1898 studied fresco-painting in Italy.

Career

For the Paris World Fair in 1900, Gallen-Kallela painted frescoes for the Finnish Pavilion. In these frescoes, his political ideas became most apparent. One of the vipers in the fresco Ilmarinen Plowing the Field of Vipers is wearing the Romanov crown, and the process of removing the vipers from the field was a clear reference to his wish for an independent Finland.
The Paris Exposition secured Gallen-Kallela's stature as the leading Finnish artist. In 1901 he was commissioned to paint the fresco, Kullervo Goes to War, for the concert hall of the Helsinki Student's Union. Between 1901 and 1903 he painted the frescoes for the Jusélius Mausoleum in Pori, memorializing the 11-year-old daughter of the industrialist F.A. Jusélius. (The frescoes were soon damaged by dampness, and were completely destroyed by fire in December 1931. Jusélius assigned the artist's son Jorma to repaint them from the original sketches. The reconstruction was completed just before Jorma's death in 1939.)
Gallen-Kallela officially finnicized his name to the more Finnish-sounding Akseli Gallen-Kallela in 1907.
In 1909, Gallen-Kallela moved to Nairobi in Kenya with his family, and there he painted over 150 expressionist oil paintings and bought many east African artefacts. But he returned to Finland after a couple of years, because he realized Finland was his main inspiration. Between 1911 and 1913 he designed and built a studio and house at Tarvaspää, about 10 km northwest of the centre of Helsinki.
In 1918, Gallen-Kallela and his son Jorma took part in the fighting at the front of the Finnish Civil War. When the regent, General Mannerheim, later heard about this, he invited Gallen-Kallela to design the flags, official decorations and uniforms for the newly independent Finland. In 1919 he was appointed aide-de-camp to Mannerheim.
From December 1923 to May 1926, Gallen-Kallela lived in the United States, where an exhibition of his work toured several cities, and where he visited the Taos art-colony in New Mexico to study indigenous American art. In 1925 he began the illustrations for his "Great Kalevala". This was still unfinished when he died of pneumonia in Stockholm on 7 March 1931, while returning from a lecture in Copenhagen, Denmark.
His studio and house at Tarvaspää was opened as the Gallen-Kallela Museum in 1961; it houses some of his works and research facilities on Gallen-Kallela himself.

Paintings

• Boy with a Crow (Poika ja varis) (1884), at the Ateneum in Helsinki
• The Old Woman and the Cat (Akka ja kissa) (1885), at the Ateneum in Helsinki
• Démasquée (fr) (1888)
• Ahlström family (1890)
• The Aino Myth, triptych (Aino-taru) (1891), at the Ateneum in Helsinki
• Mäntykoski Waterfall (1892)
• A Winter Scene From Imatra (1893)
• The Forging of the Sampo (Sammon taonta) (1893)
• Jean Sibelius (1894)
• Lake Ruovesi (1896), at the Pushkin Museum of Fine Arts in Moscow
• The Defense of the Sampo (Sammon puolustus) (1896)
• Lemminkäinen's Mother (Lemminkäisen äiti) (1897)
• Moonlit Night (1897), at the Pushkin Museum of Fine Arts in Moscow
• The Fratricide (Velisurmaaja) (1897), at the Ateneum in Helsinki
• Joukahainen's Revenge (Joukahaisen kosto) (1897)
• Symposion (1894)
• Kullervo's Curse (Kullervon kirous) (1899)
• Kullervo Rides to War (Kullervon sotaanlähtö|Kullervon sotaanlähtö) (1901)
• Lake Keitele (1905), at the National Gallery in London
• Ad Astra (1907)
• Väinämöinen's Boat Journey (1909)

 Akseli Gallen-Kallela - Boy with a Crow 1884

Akseli Gallen-Kallela: Akka ja kissa, 1885,

 The Model Akseli Gallen-Kallela 1885

 Akseli Gallen-Kallela, Lost, 1886, Oil on canvas, 85 x 74

 Akseli Gallen-Kallela - Démasquée 1888

 Akseli Gallen-Kallela Anges Gardiens et Corbeaux - 1888

 Akseli Gallen-Kallela - In the Sauna 1889

Haavakuume 1889.

Akseli Gallen-Kallela

 Madonna, 1891.

 Akseli Gallen-Kallela

Akseli Gallén-Kallela Windswept Girl, 1893 Oil on canvas, 360 x 285 mm The Gösta Serlachius Museum of Fine.

 Symposion, lopullinen maalaus (tai toinen versio) 

Akseli Gallen-Kallela

 Symposion on Akseli Gallen-Kallelan maalaus vuodelta 1894. Ryhmäkuvassa esiintyvät vasemmalta lukien Akseli Gallen-Kallela eli tuolloin Axel Gallén, Oskar Merikanto, Robert Kajanus ja Jean Sibelius, jotka pohtivat elämän ja taiteen arvoitusta. Maalauksen henkilöhahmoissa on karikatyyrille ominaisia piirteitä ja tausta on mielikuvituksellisen symbolistinen. Gallén-Kallelan maalausjälki on tietoisen dramaattista ja maalauksessa on käytetty iskeviä katsojan tunteita herättäviä keinoja. Sana "symposion" tarkoittaa juominkeja sekä miesten keskustelu- ja seurustelutilaisuutta.

Akseli Gallen-Kallela - Flower of Death  1895

 Gallen-Kallela The defence of the Sampo 1896

TAIDETEOS Akseli Gallen-Kallela: Kuollut Lemminkäinen 1896,

Akseli Gallen-Kallela - Lemminkäinen's Mother 1897

Akseli Gallen-Kallela - The Fratricide 1897

Akseli Gallen-Kallela - Kullervo Cursing 1899

 study for the Jusélius Mausoleum frescos 1903

Akseli Gallen-Kallela

 Lithograph 1907 by Finnish artist Akseli Gallen-Kallela. Museum of Decorative Arts. "The poster Bilbol (1907), designed by Akseli Gallen-Kallela (1865-1931) marked the beginning of the history of Finnish posters, linking the influence of French tradition and Art Nouveau of Finland."

 Ad Astra, toinen versio vuodelta 1907. 

Akseli Gallen-Kallela

 The Lovers, 1906-17

Akseli Gallen-Kallela (1865-1931), Sketch for the Great Kalevala, I Canto. "Thus she swam the Water-Mother", Watercolour, 1920's. The Gallen-Kallela Museum. Photo: Douglas Sivén.

 The Log Floater, Oil On Canvas by Akseli Gallen Kallela (1865-1931, Finland)

Akseli Gallen-Kallela. Kirsti suona il violoncello

Akseli Gallen-Kallela painting: The girls of Tapiola

Conseptio Artis

 Cooking Whitefish

 

Mary Gall

 Portrait Of Sissi Serlachius

 Kikuyu Warrior

Self-Portrait in a Fresco

 Axel Gallén maalaa Aino-tarua ateljeessaan Malmilla Helsingissä noin vuonna 1891.

unknown / неизвестно

  Akseli Gallen-Kallela, Finnish artist 1906

by K. O. Lindeqvist (1858–1927)

  Vanhat runomme todistavat, että Suomen kansa ennen oli tämäntapaisissa herkissä suhteissa metsän puihin. Mutta viimeisten kuuden-, seitsemänkymmenen vuoden kuluessa on kansamme sielunelämästä tämä luonnonrunous melkein tyystin hävinnyt – kiitos tukkiyhtiöiden herättämän rahanhimon. Nyt näkee metsänhakkaajassa raa´an ja tunteettoman teurastajan. Ja kun näkee puun kyljessä merkkipilkan, joka osoittaa kuolemantuomiota ensi hakkuukautena, niin tuntee sydäntänsä kirveltävän. Sinne ne kaatuvat, vanhanaikaisen voiman ja mahdin edustajat Suomen metsissä, nuoremman kasvullisuuden jalot suojelijat ja vartijat - ja kestää vuosisatoja ennen kuin uusia on noussut niiden sijalle, eikä niiden veroisia nouse koskaan.
        Kallela-kirja (1923)